“Kuuma kastanja kuin leipä”

Viikonloppun kohokohtiin kuului Tämän runon haluaisin kuulla, yksi Ylen pitkäaikaisimmista radio-ohjelmista. Tällä kertaa kuulijat saivat toivoa runoja jotka saavat veden kielelle. Minulla tuli etsimättä mieleen Eeva-Liisa Mannerin “Kuuma kastanja kuin leipä” kokoelmasta Jos suru savuaisi (1968). Runo vetoaa niin maku- kuin tuntoaistiinkin. Siinä ei ole mitään konstikasta, Manner käyttää aivan tavallisia sanoja; ainoastaan niiden erehtymättömyys on epätavallista. Sanat putoilevat paikalleen kuin ne olisivat olleet olemassa aina juuri tuossa järjestyksessä. Kokoelman sisällysluettelo on hiukan konstaileva: runoilla on otsikot ainoastaan sisällysluettelossa. Valittujen runojen antologiasta Runoja 1956-1977 Manner jätti kyseisen kokoelman runojen otsikot sisällysluettelostakin pois, siellä ne on otsikoitu runojen ensimmäisen säkeen mukaan. Toiveeni toteutui heti ohjelman alussa, se on ohjelman toinen runo ja minä olen ensimmäinen soittaja.

Tämän runon haluaisin kuulla | Yle Areena

Ohjelmassa kuultiin monta muutakin hyvää runoa mm. Kirsi Kunnaksen, Eino Leinon, Pablo Nerudan, Risto Rasan, Lauri Viidan ja Wisława Szymborskan kynästä.