Navalnyin muistolle

Tänään tuli vuosi Venäjän tunnetuimman oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin kuolemasta. Navalnyi kuoli venäläisessä vankilassa pitkään kiduttuaan. Kirjoitin hänen kuolinpäivänään runon jonka julkaisin alun perin Vapaavuoron puolella. Nyt julkaisen sen myös täällä Puheenvuorossa.

Eilen pidettiin Navalnyin muistopalvelus Turun ortodoksisessa kirkossa. Tänään kello 14 oli muistotapahtuma Kauppatorilla.

Navalnyi on kuollut.

Koira havahtuu unestaan ja menee ovelle.

Navalnyi on kuollut.

Peilistä avautuu portti helvettiin.

Navalnyi on kuollut.

Sade alkoi ennen kahta eikä pääty.

Navalnyi on kuollut.

Kadut virtaavat punaisina.

Navalnyi on kuollut.

Päämme taipuvat alas.

Navalnyi on kuollut.

Kätemme puristuvat nyrkkiin.

Navalnyi on kuollut.

Emme edes itke enää.

Ihminen, pysähdy! Tuuli, odota!

Eikö täällä ole ketään joka muistaa minut?

Olin Navalnyi, luita

demokratian lihaksituloa varten.

Minulla ei ole isänmaata.

Luut voitte kylvää tuuleen.

16.2.2024