Pienelle kustantamolle tuplajättipotti
Viime viikolla turkulaiselle Parkko-kustantamolle tuli varsinainen jättipotti: J.A. Hollo -palkinto myönnettiin Hannimari Heinolle ja Juhani Ihanukselle Fredrik Herzbergin ”Kieleni ei ole sanoissa ” - Gunnar Björlingin elämä ja teokset -kirjan suomentamisesta ja Mikael Agricola -palkinto Marja-Leena Mikkolalle Osip Mandelstamin Pidä puheeni tallessa aina -teoksen suomentamisesta. Molemmat on kustantanut Parkko. Palkinto siis tietenkin meni kääntäjille, ei kustantajalle, mutta on se hieno asia kustantamollekin. Agricola-palkinto on myönnetty runokäännökselle aiemmin vain kerran, Kai Nieminen sai palkinnon kahden runokokoelman suomentamisesta vuonna 2003.
Gunnar Björling oli Edith Södergranin ohella viime vuosisadan merkittävin suomenruotsalainen modernistirunoilija, joka oli ja on merkityksellinen monille suomenkielisillekin runoilijoille, esim. Mirkka Rekolalle ja Pentti Saarikoskelle. Fredrik Herzbergin elämäkerta on yksi parhaista runoilijaelämäkerroista joita olen lukenut. Suomentajat Hannimari Heino ja Juhani Ihanus ovat tehneet laatutyötä - erityisen hienoa on, että he ovat suomentaneet myös monet teoksessa siteeratut Björlingin runot. Merkittävyyteensä nähden Björlingiä on suomennettu verraten vähän. Pitkään ainoa kirja oli Tuomas Anhavan suomentama Björlingin runojen valikoima Kosmos valmiiksi kirjoitettu. Se on hieno teos, mutta painottuu ehkä liiaksi Björlingin myöhäistuotantoon ollakseen todella edustava.
Vuonna 2015 ilmestyi suomeksi kokonainen Björlingin alkuperäiskokoelma Auringonvihreä (Solgrönt, 1933). Sen ovat suomentaneet Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz. Tässä teoksessa, joka aikanaan ilmestyi omakustanteena, Björling on villeimmillään. Teos on häkellyttävän runsas ja kokeellinen, ja kaiken kieputuksen lopuksi kokoelman neljäs ja viimeinen osasto koostuu aivan klassisen tyylipuhtaista soneteista. Sitä lukiessa tuli mieleen mitä Salvador Dali joskus sanoi: opettele ensin maalaamaan kuin vanhat mestarit ja tee vasta sen jälkeen mitä huvittaa. Halutessaan Björling olisi voinut jatkaa siitä mihin Shakespeare jäi.
Olisi mahtavaa jos Björlingiltä saataisiin kootutkin runot suomeksi jonain päivänä. Kuka ottaa kopin: Pauliina & Peter, Hannimari & Juhani, joku muu (kuka muu muka)?