Varokaa sitaatteja

Vaikka blogin kirjoittaminen usein tuntuu tuuleen huutamiselta, huuto saattaa joskus kuulua yllättävän kauas. Kaikista maailman ihmisistä minuun otti yhteyttä runoilija, kielentutkija ja kääntäjä Rami Saari, jonka olin maininnut blogissani “Moderni runo: Manner”. Mainitsin blogissani ohimennen merkillisen tapauksen, josta Rami Saari kirjoittaa eräässä runossaan: Saari olisi kääntänyt hepreaksi Eeva-Liisa Mannerin romaanin Varokaa, voittajat (1972), mutta Kirjailijaliiton lakimies torppasi hankkeen. Mitä ihmettä? Eikö lakimiehen yleensä ja kirjailijaliiton lakimiehen erityisesti luulisi olevan kirjallisuuden puolella?

Rami kysyi saako hän julkaista blogini myös omalla sivustollaan, ja tietenkin annoin luvan:

Moderni runo: Manner - רמי סערי

Rami Saari on Israelin, Argentiinan ja Suomen kansalainen. Hän on kääntänyt hepreaksi muun muassa Jouni Inkalan, Paavo Haavikon, Esa Pesosen ja Eeva-Liisa Mannerin runoja. Hän on julkaissut 12 runokokoelmaa, ja häneltä on ilmestynyt suomeksi valitut runot (Sateen jalkapohjat, suom. Minna Tuovinen, 2023). On muuten hyvä kirja, mutta niinhän kaikki Parkon julkaisemat teokset ovat. Parkko on runoilija Tommi Parkon luotsaama käännösrunouteen erikoistunut kustantamo, jonka jokainen julkaisu on tapaus.

Kirjailijaliiton silloinen lakimies Ville Toro oli sitä mieltä että nimenomaan Mannerin uudistama laitos romaanistaan (vuodelta 1976) olisi pitänyt kääntää. Rami Saarella oli hallussaan romaanin alkuperäinen versio ja hän olisi halunnut kääntää sen. Merkillisintä oli, että käännös jäi kiikastamaan niin pienestä asiasta kuin romaanin motosta. Alkuperäisen romaanin mottona on sitaatti Claude Simonilta: “Heidät voi tappaa - tappaa voi aina - mutta silloin tappaa ainoastaan heidän äänensä, sanansa, ei heidän ruumistaan, koska he eivät ole määrätyllä hetkellä siellä tai täällä vaan kaikkialla ja aina, heitä ilmestyy loputtomiin.”

Vuoden 1976 laitoksen mottona on sitaatti Mahmud Darvishilta: “Sano siis oraakkelille: / En pyytänytkään olkitaakkaa. / Jumala, anna minulle vahva selkä.” Rami Saari oli sitä mieltä että hepreankielisen käännöksen alkuun ei kannata panna sitaattia Darvishilta joka oli menettänyt Israelin kansalaisuuden vuonna 1973, se karkottaisi ainakin puolet kirjan mahdollisista lukijoista ja ostajista.

Niinpä kirjaa ei sitten koskaan käännetty hepreaksi. Mainittakoon että Mannerille uusi motto ei ollut niin tärkeä kuin Ville Torolle; minulla on hallussani romaanista kappale, jossa on omistuskirjoitus Inkerille (Kilpinen, otaksun). Omistus kuuluu kokonaisuudessaan näin:

"Inkerille

Kiitos hienosta silkkitiestä,

tässä törppö tupakkatie.

                               Eeva-Liisa 15/12 78

Joulua teille kaikille!"

Manner on vetänyt Darvish-moton yli ja kirjoittanut tilalle sitaatin

"Parempi kuolla seisaaltaan

kuin elää polvillaan."

En saanut oikein selvää ketä hän siteeraa, olisiko Emiliano Zapato? Käsiala on todella pientä ja epäselvää, kaunista mutta melkein käsittämätöntä.

Ostin kirjan aikoinaan Booktorilta, se maksoi vain neljä euroa kun "sitä oli joku töhrinyt". Kun tajusin että töhrijä oli Eeva-Liisa itse, minun oli vaikea olla sanomatta "maksaisin tästä neljäkymppiä jos pyytäisit, tai vaikka neljäsataa" ja sanoin vain "kuulostaa ihan kohtuulliselta". Puolisoni vielä vieressä sanoi että eikös meillä ole tuo jo ja minä sanoin joo mutta vain kootuissa proosateoksissa (Kävelymusiikkia, 2003).

Kirjoitin tapauksesta Eeva-Liisa Manner -seuran kunniajäsenelle Tuula Hökälle, joka väitellyt Mannerista sekä toimittanut hänen kootut runonsa, proosateoksensa, näytelmänsä ja kuunnelmansa ja on paraikaa kirjoittamassa Eeva-Liisa Mannerin elämäkertaa. Hän kirjoitti minulle näin: “Yllätti, että puhuit juuri VV:n omistuksista. Olen tässä viime viikkoina kirjoittanut Varokaa, voittajista ja samalla käynyt läpi näitä eri laitoksia ja omistuksia yms. Kyllä, Zapato se on.” 

Hienoa että Mannerista on vihdoin tulossa kunnollinen elämäkerta. Paljon pieniäänisemmistäkin tekijöistä on ilmestynyt jopa useampia elämäkertoja jo heidän eläessään.